First love, last mistake 2

Zaynin POW


Se tyttö. Hän oli...
En osaa selittää. Hän oli jotenkin puoleensavetävä, todella kaunis, mutta jokin päässäni sanoi ei.
Sitä paitsi suhde ei olisi tällä hetkellä kovinkaan järkevä. Olimme nyt uramme huipulla ja siellä pysyisimme. Mutta haluan tavata hänet uudelleen, enkä vain kerran. Hänessä oli sitä jotain.

**

- Hei, Zayn. Miks sä katsoit Cathya tosi oudosti? Louis kysyi epäilevästi.
- No aika tyhmän olone tyyppi, sanoin ja purin huultani hermostuneena.
- Turpa kii! Cathy ei oo mikään typerys, et ees tiiä, mitä se on kokenut!
- No entäs mä? Satoja twiittejä, että olisin terroristi, murahdin ja käänsin selkäni, jotteivat kyyneleeni näkyisi.
- No mut et sano Cathystä noin...
- Hitot jostain Cathystä...

Silloin tunsin isojen käsien iskeytyvän selkääni. Kaaduin eteenpäin ja käännyin vihaisena kohti Louisia. Louis oli suunnattoman vihainen. Hän asteli luokseni. Hän tuijotti syvälle silmiini ja löi naamaani.
Parahdin kivusta ja hyökkäsin takaisin Louisin kimppuun.

Miten olin päätynyt tähän tilanteeseen? Tappelin Louisin kanssa. Hän oli se henkilö, jolle en pahaa halunnut.

- Hei, Louis. Mitä jos mentäs safkalle..?
- Louis! Zayn! Mitä helvettiä te teette?!

Yhtäkkiä jokin riuhtaisi minut irti Louisista. En tajunnut, mitä tapahtui, en nähnyt mitään. Päätin kuitenkin lyödä. Niin sokaistanut olin vihasta, jonka Louis asetti harteilleni.
Riuhtaisin nyrkkiäni niin kovaa kuin lähti. En nähnyt muuta kuin valon pilkahduksia, kun jokin vilahti edestäni.

Kuului rysäys. Louis parkaisi ja alkoi itkeä. Näköni palasi pikku hiljaa takaisin ja näin Louisin, mustalla silmällä ja verisillä huulilla. Tajusin sillä sekunnilla, mitä oli tapahtunut. Olin lyönyt Catherinea ja hän makasi maassa, hampaat veressä ja katsoen minua kysyen: miksi?

- Soita nyt hätänumeroon! havahduin Louisin huutoon ja melkein kaaduin etsiessä puhelinta.

Catherine oli kaatunut kovaa ja pahasti. Hänen päänsä oli iskeytynyt pöytään ja minä vain seisoin toimettomana katsoen Louisin kärsivän. Hänen päänsä alle valui verta ja silmät sulkeutuivat hitaasti.
 Minäkö tämän olin aiheuttanut?

Minäkö allekirjoitin enkelin kuolemantuomion?

First love, last mistake - henkilögalleria

Moikka ja siis nyt kirjottelen first love, last mistaken henkilöt tänne, lisään kuvat ja kerron niist vhä jtn ;)
++ saa liittyy lukijoiks & kommentoida !

Catherine

- mustat hiukset, siniset silmät

- villikko, uhkarohkea, saa kaikkea tyhmää aikaan

- Stacyn BFF

- rakastuu Zayniin

Stacy

- vähän ujo, kiltti, menee muiden mukana

- U-näkö näkyykin tosta noin ;)

- Catherinen BFF

Jace

- Louisin paras kaveri

- U-näkö näkyy kans

- naurattaa aina muita, utelias

- pitää Stacystä

Sit on tietty pojat mut kaikki vrmaa tietää niistä joten en jaksa laittaa niistä kuin kuvan ;)

++ Zayn ei oikein tykkää Catherinen tempauksista ja pelkää sen puolesta, muuta en paljasta

ONESHOT tähän väliin (:

moooi ! :) 

oon nytte kipee nii en jaksa kirjottaa tota zayn fanficcii :( MUT mä jaksan tehä oneshotin joka on tooosi lyhyt. jaja se nyt liittyy sairastamiseen ja tatatatattataaa pääosassa HAZZA ! <3 ;) & tää on Harryn POW.

Vastaisisi jo. Olen vähän huolissani. Tyttöystäväni (Y,N) on kamalassa kuumeessa. Olen soittanut jo puolituntia, jopa hänen vanhemmilleen. Ei vastausta.

- Haloo? *yskintää* yhtäkkiä kuului puhelimesta.

- (Y,N)?! Onko kaikki hyvin, mikä on vointi?

- No aika huono. Oksettaa ja pystyn vain makoilemaan sängyssä... 

- Voi sinua, kulti. 

Katkaisin puhelun. Tiesin jo tasan tarkkaan, mitä tekisin. 

Otin puhelimeni, avaimet ja rahaa mukaan ja säntäsin autolleni. (Y,N) varmaan vähän ihmettelisi, mutta hän yllättyisi iloisesti. 

***

Käännyin pihaan. Pihalla oli kastanjanruskea talo, jonka yläkerrassa paloi heiveröinen valo. Se oli (Y,N) huone. Huoneessa oli sänky, valokuvia, pöytä ja soma valkoinen sohva, jolla me aina istuimme. 

Pääsin sisään hänen vanhempiensa luvalla ja lompsin yläkertaan. Avasin kolmannen oven vasemmalla ja siellä kultani nukkui. 

Kävelin hiljaa sisään, istuin sängylle ja annoin suukon poskelle. (Y,N) raotti silmiään ja hymyili minut erottaessaan.

- Toin sinulle Ben&Jerry'siä ja tuoksukynttilöitä.

- Aww, kiitos kulta.

*2h päästä*

Siinä hän makasi. Sylissäni, niin heiveröisen näköisenä. Hengittäen hiljaa kynttilöiden valossa. 

Suukotin häntä poskelle ja nukahdin hänen viereensä.

First love, last mistake

Hejsan! (:
alotin siis nyt ekan fanficin ja se on Zaynistä. Tää eka luku nyt on tollane tönkkö ja kerron jo, et mä alotan heti rytinäl tai sit tosi tylsästi pitkään ja nyt alko heti rytinäl... ;)
jaja sitte mä kirjotan ain alkuun tai jonnekin kenen POW on (point of view)
mut ENJOY ! <3

Catherine POW

• Catherine, ei!

Lennähdin ympäri ja kierin maassa. Kiviä tunkeutui läpi kehostani ja tunsin, kuinka elinvoimani ehtyi. Kaikki tämä vain yhden pojan takia, josta sain viimeisin virheeni.

JOKIN AIKAA SITTEN

• Tule Stacy, mennään tästä, sanoin innostuneena ja pujahdin kahden seinän välistä pimeään huoneeseen.
• En mä nyt oo ihan varma...
• Tule tai jää siihen.

Stacy ei tietenkään jäänyt yksin seisoskelemaan ja odottamaan löytymistä, vaan juoksi perääni. Hän ei pitäny yksinjäämisestä, varsinkaan, kun oli kyse minun tempauksistani. Olin aika uhkarohkea ja milloin mistäkin sain päähäni kuolemalla leikkimismäisiä temppuja. Alussa se oli pientä, mutta sitten isäni kuoli ja niistä tuli isompia ja vaarallisempia. Sen jälkeen äitini masentui, alkoi juomaan eikä enää välittänyt, vaikka minut olisi katkaistu katkia.

Olimme perillä. Katosta tippui likaista viemärivettä ja edessämme oli vihreä metro. Kaverini Jace ja Louis olivat löytäneet reitin hylätylle metroasemalle. Ja jos minulta kysytään, olisin menossa ohjailemaan sitä.

Niinhän minä tein.

Astuin arovasti metron ohjaamoon ja tutkin nappuloita ja vipuja. Stacy katsoi minuun päin epäluuloisesti ja koitti estellä minua. En huomioinut vaan vetäisin hänet sisälle. Suljin oven rymäyttäen sen lukkoon ja painoin ”start”-nappulaa.

Stacy tarrautui minuun sulkien silmät ja vaunu humahti liikkeelle. Metro kiisi kovaa vauhtia ympäri asemaa ja Stacy pyysi minua pysähtymään. En kuunnellut ja nautin vauhdista. Sitten aukaisin silmäni ja niin teki Stacykin.

• Voi perkele, sanoin ja aloin painella nappeja.
• Me kuollaan, pysäytä jo!

Suoraan edessämme oli haalistunut metrovaunu. En tuntunut löytävän pysäytysnappulaa mistään. Suljin silmät ja läiskäisin käteni keskelle monitoria.

• Aah!
• Catherine!

Koko vaunu pysähtyi juuri ja juuri kirskuen. Minä ja Stacy lennähdimme etuikkunaan kovaa. Ikkuna meni rikki ja saimme tartuttua kiinni vielä jäljellä olevista ikkunan osista. Kättäni viilsi terävä lasi ja päästin irti.

Tupsahdin maahan, mutta jalkani pettivät ja Stacy otti minusta kiinni.

• Toi oli hiton 
  tyhmää!
• No joo joo, älä saarnaa, suutuin ja irtaannuin Stacystä.

Nousimme ylös radalta ja kävelimme portaita pitkin ulos asemalta.

Kaikki olivat järkyttyneen näköisiä ja kaikki katseet suuntautuivat meihin.

Pian joku kysyikin, oliko suuri pamaus meidän tekosia. Sanoin tietenkin ei ja taisivat ihmiset sen uskoa.

• Cathy, Stacy! Joku huusi väkijoukon seasta.
• Se on Louis, Stacy sanoi.
• Vau, en aatellu, että sä saisit tällästä aikaan.

Asfaltti oli osittain haljennut juuri siitä, mistä tulimme.

• C'moon kyllä mä oon pahempaaki tehny...
• Cathy on sekaisin. Me lennettiin ikkunasta läpi. Nyt sen kädetki on verillä.
• Pikku juttu, sanoin tyynesti.
• Ja muuten mun bändi on täällä, jos haluisitte tutustuu, Louis sanoi.
• Ai joku One Direction? Hah, en oo oudommasta kuullu!

Louis masentui vähän ja katsoi maahan. Sanoin tälle sen olevan vitsi ja heti hän oli pelkkää hymyä. Loput pojista, Niall, Liam, Harry ja Zayn, tulivat luoksemme. Louis selitti koko jutun ja Zayn katsoi minua kummallisesti. Hänen suklaiset silmänsä paistoivat pettymystä ja tunsin oloni epämukavaksi. Zayn katsoi maahan.

Sitten hän vain lähti.

imagine Niall girleille :)

                      jeeij eka imagine :) toivottavasti tykkäätte ja on siis tehty Niall girleille

                                 please no hate ku tää on nyt iha eka ;) mut enjoy ! 

Oli ystävänpäivä. Sinä kävelit pitkin tietä kohti collegeasi. Joka paikassa näytti olevan rakastuneita ja Lontoon syrjäisimmätkin kadut olivat valaistuneet.

Pian näit koulusi ja siellä ihastuksesi: Niall Horanin.

Niall oli söpöintä, mitä tiesit. Vaaleat, vähän törröllään olevat hiukset, merensiniset silmät ja aina hitusen tyylikkäät vaatteet. Luonne oli aivan mahtava. Hän sai sinut nauramaan tunneilla ja Niall oli hyvin kiltti. Mutta yksi asia häiritsi sinua. Et nimittäin kovinkaan useasti päässyt puhumaan hänelle, sillä Niallin ympärillä pörräsi kymmeniä tyttöjä. Tietysti.

Päätit vain tyynesti kävellä ohi, huomiota herättämättä. Olit juuri astumassa ovesta sisään, kunnes Niall huusi:

- Hyvää ystävänpäivää... (Y,N)

- Äh... öö... kiitti, hymyilit ujosti vastaan.

Viimein sait tilaisuuden puhua hänelle, mutta päästit sen käsistäsi.

Ensimmäisellä tunnilla oli yhteisliikuntaa poikien kanssa. Jalkapalloa. Jouduit Niallin kanssa eri joukkueisiin, vaikka salaa toivoit maalin tultua, että saisit halauksen Niallilta. Niall oli punainen, sinä sininen. Peli alkoi.

Niall meni maalivahdiksi ja sinä hyökkääjäksi. Juoksentelit ketterästi nurmella pallon perässä. Maa oli mutaista. Ohitit kaikki vastustajat yksitellen kuullessasi muiden kannustushuutoja. Pian lähestyit maalia ja puolustus oli jäänyt vajaaksi. Yhtäkkiä liukastuit mutaan ja kiljaisit. Pallo lensi minne lie ja sinä liuit suoraan maalia kohti, Niallin päälle. Tilanne oli nolo. Molemmat kaaduitte maaliin, josta itse maalikin kaatui ja jäitte verkon alle. Siinä hujakassa huulenne kohtasivat. Erkaannuit Niallista, vaikket tahtonutkaan. Kompuroit ulos verkosta ja koutsi määräsi teidät kahdet pesulle ja sitten takaisin tunnille.

Kävelitte vaitonaisesti pukuhuoneen ovia kohti. Omille puolille, jossa välillänne oli seinä, kun ikävä sydämessäsi kouraisi. Vetäisit kättäsi hitaasti seinässä kuvitellen tuntevasi Niallin kosketus.

Huokasit. 

- Ei tästä tuu mitään... sanoit hiljaa kunnes joku vetäisi sinut mukaansa.

- Moi, Niall sanoi vienosti pitäen kädestäsi kiinni. Hän oli vetäissyt sinut poikien puolelle. 

- En mä sais olla täällä, m-mä meen takas nyt...

- Ei kun mulla olis vähän asiaa, joka mun olis pitänyt sanoo jo aikasemmin, Niall kuiskasi ja hymyili.

Rakastit sitä hymyä. Niall näytti aivan enkeliltä hymyillessään. 

Niall kehotti sinua sulkemaan silmäsi. Teit käskettyä. Odotit hetken ja pian tunsit lämpöiset huulet omillasi. Huulikiiltosi meni sekaisin.

- Mm... Kirsikkaa.

fanficcei :)

mooi :) elikkäs 13 wee tytsy kirjotan tänne imaginei & fanficcei ja i hope alatte lukijoiks;) 

koetan postailla kerra viikos ja ekaks tulee niall girleille (:

xoxo